Savustus | Free-Laskutus
Julkaistu 25.09.18

Savustus

 

”Mitä ihmettä, ajattelin. Oliko tämä joku piilokamera.”
Kuva ei liity tapaukseen.
Aloitin työt uudessa organisaatiossa ja minut valittiin ammattitaitoni perusteella pieneen tiimiin.

Minua varoitettiin, että töiden aloituskuukausi on vuoden hektisintä aikaa ja kaikilla on liikaa töitä. Minun odotettiin hyppäävän suoraan töihin ja sain käsityksen, että he halusivat valmiin paketin heti hommiin.

Olin monen eri yksikön kanssa tekemisissä ja muissa yksiköissä sanottiin, että onneksi tulin ja saisinpa jotain rotia hommiin. Yksikkö, jossa aloitin, oli sisäänpäinkääntynyt ja toivoin vain, että saisin oman osaamiseni näkyviin ja pystyisin auttamaan kaikkia.

Luotin organisaatioon vahvasti ja uskoin, että siellä saisi olla oma itsensä. Minua kuitenkin varoiteltiin huomaamattomasti ja joku kommentoikin, että kauankohan pysyisin kyseisessä yksikössä. Halusin kuitenkin aloittaa työni rauhassa ja tein selväksi, että minulla on paljon opeteltavaa uusien ohjelmien kanssa.

 

Jo muutamien viikkojen jälkeen aistin, että muut alkoivat kääntyä minua vastaan.

Kun palavereissa uskallauduin tuomaan omaa osaamistani esille, ei kukaan kommentoinut mitään. Jos kommentoi, oli se pelkkä tyrmäys esimieheltä. Oli aika yksinäinen olo.

Pikkuhiljaa minut eristettiin niin, ettei minua pyydetty yhteisiin lounastilaisuuksiin mukaan, eikä kutsuttu yhteisiin chat-viestiketjuihin. Työpaikalla tilanteet eivät olleet kovin luontevia ja tuntui, että minusta puhuttiin pahaa selän takana. Monesti ihmisten puhe loppui, kun saavuin paikalle.

Kerran esimies antoi kaikessa kiireessään minulle luvan kokeilla omaa näkemystäni. Joku kävi kuitenkin valittamassa asiasta ja annettu lupa purettiin. Esimies ei kertaakaan ilmaissut, että minun olisi toivottu tekevän asiat eri tavalla, enkä ollut tietoinen  kenenkään tyytymättömyydestä tekemääni työhön.

Eräänä aamuna pari kuukautta työsuhteen alkamisesta minut kutsuttiin palaveriin, jossa esimies ilmoitti, että työsuhteeni puretaan koeajan puitteissa.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä ihmettä. Oliko tämä jokin piilokamera?

Tilanne tuntui täysin absurdilta.

Onneksi osasin sillä hetkellä pitää kovan linjan asiassa, vaikka alkujärkytys olikin suuri.

Hiillostin esimiehiäni ja kyselin heti, että mitä on oikein tapahtunut. Ihmettelin, miksei esimieheni ollut kertonut minulle, että hän ei ollut tyytyväinen työpanokseeni.

Sain selville, että selkäni takana oltiin kyselty, ovatko ihmiset työhöni tyytyväisiä ja kollegat olivat valittaneet minusta. Esimiehet olivat yhdessä tutkineet sähköposteja, joita olin lähettänyt kollegoilleni. Käsittämätöntä.

He korostivat, ettei minua epäillä mistään väärinkäytöksestä tai epärehellisyydestä. Kyse oli kuulemma osaamisen puutteesta. Osaamisen tasoni ei ollut riittävä ja he olisivat halunneet valmiimman paketin. Heidän mukaansa minua oltiin jo perehdytetty niin paljon, ettei siihen ollut enää varaa.

Kuuden tutkinnon ja 25 vuoden työkokemuksen jälkeen minulla ei muka ollut tarvittavaa ammattitaitoa kyseiseen perusasiantuntijatyöhön, jota olin tehnyt aiemminkin.

 

Ymmärtääkseni minut koettiin työpaikalla uhaksi. Työpaikalla haluttiin pysyä vanhalla turvallisella linjalla, eikä sotkea kiireistä päivärytmiä uusilla asioilla. Minä taas halusin kokeilla jotain uutta ja tuoda esille toimintatapoja, jotka tiesin toimiviksi. Usein asioita esille ottaessani, ihmisillä puuttuikin ymmärrys ja tieto aiheesta.

Minut kutsuttiin kuulemiseen. Siellä työsuhteeni purkamista perusteltiin esimerkiksi tilanteella, jossa olin lähtenyt kotiin 15 minuuttia ennen liukuvan työajan loppumista.

Olin kysynyt siihen esimieheltäni lupaa, johon hän ei koskaan ollut vastannut. Kyseisellä hetkellä hän oli antanut minun poistua yhteisestä palaveristamme omiin menoihini asiaan millään tavalla puuttumatta.

Sain myös kuulla, että koko tiimille oltiin jo käyty kertomassa ennen kuulemista, etten ole enää organisaation palveluksessa.

Kuulemisessa kerroin, että omasta mielestäni minut on palkattu töihin tietyn linjan asiantuntijana, mutta näkemykseni on aina kumottu saman tien, kun olen jotain ehdottanut.

Muissa yksiköissä minua on ymmärretty ja samalla on ihmetelty, kauankohan saan jatkaa töitä tässä asemassa.

Olin asian kanssa täysin yksin, enkä olisi halunnutkaan jäädä kyseiseen työpaikkaan. Pelkäsin joutuvani työttömyyskorvauskarenssiin, mutta onneksi en ollut itse tehnyt mitään väärää.

Muuta ei ollut tehtävissä, kuin yrittää puhdistaa maineeni ja kalastella anteeksipyyntöä, jota ei kuitenkaan ikinä tullut. Julkisesti olen kertonut, että kyseinen työpaikka ei ollut minulle tarkoitettu ja päätin lähteä sieltä itse.

 

Kun ihmiselle tapahtuu jotain näin järisyttävän kokonaisvaltaista, se vaikuttaa välittömästi fyysiseen sekä henkiseen hyvinvointiin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että vasta myöhemmin olen pystynyt sisäistämään, mitä oikeasti tapahtui.

Vaikka opin tapahtuneesta paljon ja menin eteenpäin, minulle jäi voimakkaita pelkotiloja. Otin yhteyttä työterveyteen ja sain unilääkkeet valvottuani viisi päivää putkeen. En olisi pärjännyt ilman tukea, jota sain lääketieteestä, terveydenhuollosta sekä ystäviltä.

Yritin olla analysoimatta asiaa liikaa, koska muuten kaikki vain tuntui kaatuvan päälle ja tulin yhä tietoisemmaksi siitä, että tämä kaikki oli totta.

 

Jos tunnet työpaikalla epäoikeudenmukaista käytöstä itseäsi kohtaan, luota havaintoihisi ja tuntemuksiisi. Ota asia rohkeasti esille vaikka jo heti työsuhteen alussa. Tiimit voivat olla hyvinkin kypsymättömiä ottamaan uusia, erilaisia jäseniä joukkoonsa. Kaikki uusi ja erilainen voidaan kokea uhaksi ja tutuista ja turvallisista toimintatavoista halutaan pitää kiinni.

Kokeile kevytyrittäjyyttä jo tänään!

Liittyminen on ilmaista nyt ja aina eikä velvoita sinua mihinkään. Maksat palvelun käytöstä vasta kun alat vastaanottamaan suorituksia.

Kysyttävää? Autamme mielellämme.

 asiakaspalvelu@freelaskutus.fi
 0203 323 45